maanantai 21. toukokuuta 2018

Oirekirjo vauva-ajasta diagnoosiin saakka


Sanotaan, että Crohnin taudin oireisto ennen diagnoosia on usein niin raju, että ihminen alkaa epäillä melko pian jonkin olevan vatsassaan hullusti. Juuri näin se onkin aikuisen kohdalla, mutta palaan jälleen siihen seikkaan, että oireilija olikin tällä kertaa pieni lapsi. Miten ihmeessä lapsen, jonka suolisto on vasta kehittymässä, kohdalla voidaan havaita että kyseessä voisikin olla jotakin niin melkoista kuin Crohnin tauti? Eipä oikein mitenkään. Vasta, kun asiat alkavat mennä todella kurjaan suuntaan.

Saimme tosiaan vasta kunnollista apua oireisiin mentyämme ensiapuun erittäin raisun akuutin myötä. Tämän hoitokontaktin myötä alkoivat tutkimukset (mm. gastro- ja kolonoskopia). Diagnoosi saatiinkin sitten nopeasti, mutta tätä toki oli edeltänyt pojan koko elämän kestänyt erinäinen oireilu. 

Jo kolmikuisena vauvan vatsan tuotokset olivat erilaisia kuin muiden vauvojen, ja kuusikuisena, kun kiinteät pikkuhiljaa aloitettiin, havaitsin, etteivät kiinteät juurikaan maistuneet. Oikeastaan voisin sanoa, että vauva suostui hurjimmillaan syömään lusikallisen luumua parisen kertaa viikossa. Oksentelua – ei siis pelkkää pulauttelua – oli usein. Toista yritettiin saada kaikin keinoin syömään, mutta ruokahalua ei ollut. Vauva söi pääasiassa äidinmaitoa vuoden ikään saakka. Varsinaista huolta ei tähän saakka neuvolankaan mielestä ollut.

Vuoden ikäisenä alkoi muukin kehitys laahata jäljessä. Lapsi ei jaksanut harjoitella seisomaan nousemista, saati osoittaa kiinnostusta kävelemiseen, joten pyysimme neuvolasta mittaamaan hemoglobiinin. Se oli hieman päälle 70. Saimme lähetteen verikokeisiin, ja erinäisten käänteiden kautta rautalisän, sillä myös verestä otettu hemoglobiini oli käytännössä yhtä matala. Poika lopetti rinnalla käymisen reilun vuoden ikäisenä, ja rautakuuri alkoi purra, joten ruokakin rupesi maistumaan hieman - kuitenkin vain hieman - paremmin. Vatsansa toimi lisäksi yhä tavanomaista vilkkaammin – 7 kertaa päivässä. Suolisto kehittyy vielä, sanottiin, ja uskoimme siihen. 

Poika oli kuitenkin muuten varsin taitava – hallitsi pinsettiotteen seitsemänkuisena, ja oppi kääntämään tavallisen aikakausilehden sivuja sujuvasti kymmenkuisena. Aakkosia ja numeroita tunnisti lukuisia jo kaksivuotiaana, ja puhe hänellä oli sujuvaa 2,5-vuotiaana. Olenkin kuullut sanottavan, että Crohnin tauti on nuorten ja älykkäiden sairaus, ja voin todellakin nyökytellä tämän virkkeen kohdalla.

Syksyllä 2017, pojan ollessa kahden vanha, saimme siis lopulta diagnoosin, ja siitä alkoi uusi vaihe poikamme Crohnin taudin kanssa. Puhunkin, että perheemme elämä on jaettu kahtia – ennen diagnoosia ja diagnoosin jälkeen, ja uskon, että moni sairastunut jakaa ajatuksen kanssani.

Hakusanat: Crohnin tauti lapsella, blogi Crohnin tauti, Crohnin tauti lapsen oireet

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti